Oulun yliopiston tulos ei synny seinistä
Yliopiston ilmoitus lähteä Linnanmaalta yllätti ainakin osan poliittisista päättäjistä. Etenkin, kun ratkaisun taustoille ei valtuutetuille pidetyssä seminaarissa esitetty pitävää faktaa. Perustelut olivat mielestäni epäjohdonmukaiset.
Esitin seminaarissa kysymyksen siitä, miten ja kuinka kattavasti opiskelijoita ja henkilökuntaa on asiasta kuultu. Sain vastaukseksi, ettei jyrkkiä kannanottoja ole esitetty, mutta tarkkaan ei osattu sanoa eikä vastausta antaa. Näin ollen voitaneen olettaa, ettei yliopistoyhteisössä ole asiasta liiemmälti keskusteltu.
Siirtoajatus lienee lähtöisin yliopiston hallituksesta, joka puolestaan on riippuvainen yliopiston johdon esittämistä seikoista.
Ymmärrykseni mukaan yliopiston muuttoaie poikkeaa olennaisesti sovituista pitkän aikavälin suunnitelmista: toteutuksessa olleesta kampusvisio 2040:stä, Linnanmaa-Kaijonharjun kaavarunko 2040:stä kuin myös keskustavisio 2040:stä.
Kampusvisio 2040 periaatteina ovat ennakoiva tilasuunnittelu, terveelliset ja esteettömät tilat, houkutteleva kampus, strategialähtöisyys sekä tilakustannusten alentaminen.
Kaavarunko on puolestaan yleissuunnitelma, joka huomioi maankäytön, liikenteen ja ympäristön rakenteet ja verkostot.
Kaupungin pitkäaikainen sitoutuminen on kiistatta osoitettu: alueen asuntorakentaminen on pitkälti jo toteutunut ja väyläinvestoinnit tehty.
Linnanmaan luonnonläheisyyden arvostus nousi vahvasti esille Linnanmaa-Kaijonharjun kaavarunkovaihtoehtojen kyselyssä. Maankäytön avovastauksissa tuotiin erityisesti esiin viheralueiden ja luonnonmukaisten alueiden merkitys koko alueen viihtyisyydelle.
Lisäksi niiden ainutlaatuisuus koettiin vetovoimatekijänä.
Yliopiston ja Oamkin Linnanmaan innovaatiokampusta valmisteltiin yhdessä pitkään. Nyt kun niiden yhteistyöstä saatavat synergiahyödyt olisivat täysmittaisesti mahdollisia, yliopisto tekeekin täyskäännöksen ja väläyttää lukioyhteistyötä. Sinänsä yhteistyö alemman asteen kanssa on suotavaa, mutta se ei saa olla poissulkevaa.
Koetun perusteella yliopiston sitoutumista sovittuun voi valitettavasti epäillä. Luottamus ansaitaan ja se on helppo menettää.
Yliopiston tehtävänä on kouluttaa aina uusi sukupolvi edellistä paremmin. Oulun yliopisto on kymmenen vuotta ollut Suomen paras koulutuksen tuloksellisuutensa parantaja. Tällä hetkellä se on opetus- ja kulttuuriministeriön indikaattoreilla muun muassa parhaiten määräajassa tutkintoja tuottava yliopisto.
On käsittämätöntä, että yliopiston johto haluaa vaarantaa tämän onnistumisen kiinnittämällä huomionsa pois jatkuvan parantamisen polulta.
Edelliseen peilattuna onkin perusteltua kysyä, mikä on seuraava kani, jonka yliopisto poimii hatustaan? Sen johto on luvannut eeppiset yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.
Kaupungille lankeavat todelliset mittavat kustannukset ovat jääneet huomiotta samanaikaisesti, kun pieniä kouluja suunnitellaan lakkautettavaksi muutaman kymppitonnin säästöillä.
Yliopisto voi tehdä itsenäisen päätöksen rakentamisesta, mutta onko järkevää laittaa rahansa seiniin tutkimuksen ja opetuksen kustannuksella?
Esillä olleissa kustannuslaskelmissa keskustakampusrakennuksen tonttivuokraksi on arvioitu nolla euroa. Kustannuksiin ei siis ole laskettu kaupungin maalle lainkaan vuokraa.
Mikäli kaupunki antaa tontin vastikkeetta vuokralle, mitä tapahtuu jos yliopisto yhtäkkiä haluaakin myydä rakentamansa tilat ulkopuoliselle? Kaupunki jää nuolemaan näppejään!
Eeva-Maria Parkkinen
Oulun kaupunginvaltuuston 1. vpj (kesk)
Oulu
Kirjoitus ilmestyi alun perin Kalevan Lukijalta-sivulla 22.8.2020.
