Yliopiston vetovoima turvataan jatkossakin toimintaa kehittämällä
Kun luin ensimmäisen kerran Kalevasta Oulun yliopiston siirtoaikeista Linnanmaalta kaupungin keskustaan, pidin juttua uutisankkana tai vähintäänkin liian aikaisin lehteen lipsahtaneena aprillipilana. Samoin näyttävät ajatelleen myös monet muut.
Opiskelin itse Oulun yliopistossa 1970-luvun alkuvuosina, jolloin yliopisto oli hajautettuna Oulun keskustaan ja Kontinkankaalle. 1960-luvulla oli aloitettu yliopistokampuksen suunnittelu ja tiedotusvälineiden mukaan silloin pidettiin pitkään Raksilan itäistä aluetta vahvimpana yliopiston sijoituspaikkana. Ylioppilaskylä Välkkylä ehdittiinkin jo rakentaa Kajaanintien varteen.
Yliopistonei kuitenkaan nähty mahtuvan alustavasti kaavaillulle alueelle, vaan sen todettiin vaativan laajemman alueen. Niinpä yliopisto rakennettiinkin nykyiselle paikalle Linnanmaalle ja ilkeämieliset ihmettelivät oululaista ajatuksenjuoksua: Yliopisto suolle, teatteritalo merelle ja syväsatama maalle.
1980-luvulla Linnanmaalla aloitti toimintansa Oulun teknologiakylä, jonka toiminta sekin muistini mukaan aloitettiin lähes keskikaupungilla vanhassa Valion meijerirakennuksessa. Wikipedian mukaan ”Teknologiakaupunki-nimen Oulu sai vuonna 1984, neljä vuotta siitä, kun kaupunginhallitus oli alkanut aktiivisesti ajaa teknologiakylän perustamista Linnanmaan yliopistoalueelle.”
Aluetta on tämän jälkeen systemaattisesti kehitetty ainutlaatuisena elinkeinoelämän ja korkeakouluyhteistyön mallialueena. Saman lähteen mukaan ”Pohjolan piilaaksoksi” kutsuttu Oulu on tällä tavalla saanut ja luonut yli 10 000 uutta korkean teknologian työpaikkaa eri alojen huippuosaajille. Oulusta on tullut samalla valtakunnallinen osaamisen keskus.
”Yliopiston vetovoima ja opiskelijoiden menestyminen turvataan jatkossakin parhaiten toimintaa kehittämällä, mukaan lukien elinkeinoelämä- ja koulutusyhteistyö.”
Viimeisimpänä osana tätä ”piilaaksoa” ollaan parastaikaa vahvistamassa siirtämällä pääosa Oulun ammattikorkeakoulun toiminnoista yliopiston kanssa samoihin rakennuksiin.
Olen tehnyt pääosan elämäntyöstäni Oulun alueella ammatillisen koulutuksen parissa ja saanut osallistua kunnallisena luottamushenkilönä elinkeinoelämän, koulutuksen ja alueen kuntien välisen yhteistyön kehittämiseen. Kuluneiden vuosikymmenten aikana on pidetty niin kunnissa kuin ammatillisessa koulutuksessa ensiarvoisen tärkeänä yhteistyön kehittämistä elinkeinoelämän kanssa.
Lisäksi on pyritty oman kokemukseni mukaan kaikella tavalla kehittämään eri kouluasteiden, ammatillisen toisen asteen, lukioiden ja korkeakouluasteen välistä yhteistyötä, jotta pohjoissuomalaiset nuoret saisivat parhaat mahdolliset eväät menestyä elämässään ja työelämä päteviä työntekijöitä. Monilla mittareilla mitattuna Oulun alueen oppilaitokset ovat menestyneet tässä työssään erinomaisesti.
Edellä esittämääni taustaa vasten on mahdotonta ymmärtää yliopiston hallinnon tiedotusvälineissä esittämiä perusteluita yliopiston siirtämiseksi pois Linnanmaalta.
Voiko olla niin, että tämä edellisten vuosikymmenten aikana tehty kehittämistyö olisi vara heittää romukoppaan tuhoamalla sen ”piilaakso”? Yliopiston vetovoima ja opiskelijoiden menestyminen turvataan jatkossakin parhaiten toimintaa kehittämällä, mukaan lukien elinkeinoelämä- ja koulutusyhteistyö.
Tapio Pudas
Oulunsalo
Kirjoitus ilmestyi alun perin Kalevan Lukijalta-sivulla 19.5.2020.
