Argumentin 12 perustelu – ChatGPT

12. Muuttoprosessin ja monikampustoiminnan käytännön riskit

Kampuksen siirtyminen ei olisi pelkkä kiinteistöhanke, vaan lähes vuosikymmenen mittainen organisaatiomuutos. Se vaikuttaisi samanaikaisesti opetukseen, tutkimukseen, henkilöstöön, opiskelijoihin, yhteistyökumppaneihin ja yliopiston vetovoimaan.

Huomio:

Muutto ei ole vain rakennushanke, vaan pitkä häiriö yliopiston arkeen. Vaiheittainen siirtyminen ja kahden kampuksen välivaihe voivat vaikeuttaa yliopiston toimintaa jo ennen kuin uudet tilat ovat käytössä.

Perustelu:

Vaiheittainen muutto ja kahden kampuksen välivaihe lisäisivät käytännön ongelmia opiskelijoille, henkilöstölle ja opetuksen järjestämiselle. Opetus voisi hajautua eri toimipisteisiin, tilat vaihtua kesken lukuvuoden ja kampusten välinen matkustaminen lisääntyä. Tämä vaikeuttaisi opetuksen koordinointia ja voisi aiheuttaa vaihtelua opetuksen sujuvuudessa ja laadussa. Samalla Linnanmaan asema voisi siirtymävaiheessa heikentyä, jos sitä alettaisiin pitää väliaikaisena tai toissijaisena toimipisteenä.

Myös tutkimus on altis muutoksen häiriöille. Laboratorioiden käyttökatkokset, tutkimuslaitteistojen siirtoihin liittyvät riskit ja hankkeiden aikataulujen viivästyminen voisivat haitata tutkimusryhmien työtä. Erityisen haavoittuvia ovat pitkäkestoiset tutkimusohjelmat ja kansainväliset tutkimusinfrastruktuurit, joiden toiminta edellyttää jatkuvuutta ja luotettavia yhteistyöjärjestelyjä.

Pitkä epävarmuus vaikuttaisi myös henkilöstöön ja työhyvinvointiin. Työkuorman kasvu, epäselvät työjärjestelyt ja lisääntyvä kampusten välinen matkustaminen voivat heikentää työn sujuvuutta ja tuottavuutta. Muutos voi vaikeuttaa rekrytointia ja lisätä avainhenkilöiden lähtöriskiä. Epävarmuuden vaikutukset eivät rajoitu itse muuttopäivään, vaan voivat ulottua koko pitkän siirtymäkauden ajalle.

Linnanmaan vahvuus perustuu myös fyysiseen läheisyyteen: yliopiston, yritysten ja tutkimusryhmien päivittäiset kohtaamiset tukevat yhteistyötä ja uusien ideoiden syntymistä. Pitkä siirtymä ja toimintojen hajautuminen voivat heikentää tätä yhteistyötä, yhteisten tutkimusympäristöjen käyttöä ja epämuodollisia kohtaamisia. Rakennuksia voidaan siirtää tai korvata, mutta toimivaa innovaatioekosysteemiä ja sen muodostuneita yhteistyösuhteita ei voida siirtää samalla tavoin.

Siksi kampuksen säilyttämistä ja kehittämistä Linnanmaalla tulee arvioida myös toiminnan jatkuvuuden, henkilöstön ja opiskelijoiden arjen sekä yhteistyöverkostojen näkökulmasta – ei ainoastaan kiinteistöjen ja rakennushankkeiden kautta.